Missä on Elvis?
Peter Youngren 9.1.2010
Jos olet katsonut uutisia tällä viikolla, todennäköisesti tiedät, että jos Elvis eläisi, hän olisi eilen täyttänyt 75 vuotta. En koskaan ollut omistautunut Elvis fani, vaikkakin niin kuin useimmat ihmiset, nautin hänen musiikistaan silloin tällöin. Fani tai ei, kukaan ei voi kieltää Elviksen jatkuvaa vaikutusta amerikkalaiseen sielunelämään.
Muutama vuosi sitten ollessani pastorina Niagara Celebration seurakunnassa, teimme havainnollisen saarnan, ”Itkemässä kappelissa”, joka kertoi osan Elviksen elämästä. Valmistautuakseni saarnaan luin Elviksen elämänkerran, ”Down at the End of Lonely Street”, jonka on kirjoittanut Peter Harry Brown ja Pat H. Broeske. Tässä on joitain tosiasioita Elviksen elämästä, jotka ovat saattaneet unohtua tämän viikon muistojuhlissa.
Hänellä oli helluntailaistausta ja hänen perheessään oli useita saarnaajia. Elviksen äiti Gladys vei poikansa välillä ”seurakuntakierrokselle” kokeakseen eri musiikkityylejä, erityisesti helluntaiseurakunnissa, joita kutsuttiin nimellä ”holy-rolling”. Yksi sukulainen muistaa: ”Heillä oli kokouksia aamuisin ja myös iltaisin, oli hyvä jos pääsit kotiin puolilta öin.”
Amerikkalainen seurakuntaympäristö on tuottanut monia suuria muusikkoja ja laulajia. Monilla nykypäivän huippuartisteilla on samanlainen tarina; he ovat kasvaneet ympäristössä, jossa gospel-musiikki on ollut osa jokapäiväistä elämää.
Elviksellä oli todella hengellinen puolensa. Näyttelijä Natalie Wood väitti, että hän ei koskaan tavannut ketään, joka olisi ollut niin vakavissaan Jumalasta ja Raamatusta. Myöhemmin niihin aikoihin kun Elvis liittyi USA:n armeijaan, kun menestys oli poistanut melkein kaikki muut mielenkiinnon kohteet, Elvis todistettavasti sanoi: ”Voin saada kaiken mitä haluan, mutta en ole niin lähellä Jumalaa kuin olin aiemmin.”
Lapsuuden ystävä Becky Martin, joka oli yhteydessä Elvikseen läpi 70-luvun, sanoi, että hän toisti: ”Becky, ajattele mitä olisin voinut tehdä, jos olisin ruvennut saarnaajaksi. Ajattele hyvää, jota olisin voinut tehdä, jos olisin elänyt elämäni julistaen Herran sanaa.”
Yksi syy Elviksen mielenkiintoon Raamattua, Jeesusta, kuin myös muita uskontoja kohtaan kuin kristinusko, oli pelko hänen omasta kuolevaisuudestaan. Hän ajatteli, että ei eläisi yli 42-vuotiaaksi, varsinkin koska hänen äitinsä oli kuollut nuorena.
Useimmat ihmiset tietävät kuinka tarina päättyi. Elvis tajusi, että hänen elämänsä ei ollut kontrollissa ja masentui niin, että alkoi ottaa aina vain suurempia lääkeannoksia tunteakseen olonsa paremmaksi. Kuolemaansa mennessä hänestä oli tullut mauttoman ylipainoinen. Yksi hänen läheisistä ystävistään kertoi Elviksen sanoneen: ”Tiedän näyttäväni lihavalta nyt, mutta kerron teille, että aion näyttää hyvältä ruumisarkussani.”
Hautajaisissa kuuluisa evankelista Rex Humbard väitti, että hän oli rukoillut Elviksen kanssa vastaanottaakseen Jeesuksen, ja että Elvis oli nyt taivaassa. Monet kristityt eivät pitäneet Rex Humbardin julistuksesta ja ajattelivat sen olevan kamalaa, että joku ajatteli miehen, joka kuoli huumeiden yliannostukseen, olevan Jeesuksen läsnäolossa. Ei ole minun asiani päättää kuka menee taivaaseen ja kuka ei. Jumala on lopullinen tuomari. Kuitenkin, jos Elvis Presley luotti Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, minulla ei ole ongelmaa uskoa, että tapaan Elviksen taivaassa. Parempi olla ”narkkari”, luottaen Jeesukseen kuin omavanhurskas ”pyhempi kuin sinä” seurakunnassa kävijä, luottaen omiin hyviin tekoihin.
Elvis kutsui kotiaan ”Armonmaaksi”. Armo merkitsee ansaitsematonta Jumalan suosiota Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos ristillä ollut varas meni paratiisiin Jeesuksen kanssa 2000 vuotta sitten, miksi ei Elvis? Vielä tärkeämpää, miksi et sinä? Jeesus on kaikkien ulottuvilla, jotka tuntevat, että heidän oma vanhurskautensa on riittämätön. Ehkäpä Elvis laulaa tällä hetkellä taivaallisessa kuorossa.
