Itkin matkalla kokoukseen tänä iltana
Itkin matkalla kokoukseen tänä iltana. Nathan Thurber, joka on täällä kanssani, kertoi kertomuksen, joka liikutti minua syvästi. Annan hänen kertoa sen.
29.1.2010
Vuodesta 2002 vuoteen 2009, työskentelin evankeliumikampanjoiden parissa World Impact Ministiries:n (WIM) palveluksessa. Viime vuonna roolini muuttui, kun WIM osti Grace TV:n. Nyt minulla kuitenkin oli mahdollisuus palata kampanjaan Dar Es Salaamissa, Tansaniassa, ja haastattelen joka päivä henkilöitä, jotka ovat parantuneet kampanjan aikana. Mukanani on Kyle Sweitzer, yksi mediatiimimme jäsen Grace TV:stä; vierailemme niiden ihmisten kodeissa, jotka ovat parantuneet edellisenä päivänä.
Tänään meillä oli etuoikeus vierailla Frankyn ”kodissa”. Franky on nuori poika, joka parantui eilen illalla. Hän on energinen 11-vuotias, joka ei ole pystynyt kävelemään kahteen vuoteen. Ilman tunnettua syytä hänen kehonsa kehitti sairauden, joka esti häntä laskemaan jalkapohjia maahan ilman hirvittävää kipua.
Halvaantuminen oli vaiheittaista, ja sitä mukaa kun hän menetti jalkojensa hallinnan, hänestä tuli kömpelö; hän kaatui usein ja oli siksi koulutoveriensa kiusaama. Frankyn oli pakko lopettaa koulunkäynti ja hän vietti päivänsä äitinsä yhden huoneen asunnossa, jossa leikki 50 cola-juomapullon korkilla. Miksi 50 korkkia? Kun sinulla ei ole ollenkaan rahaa, pullonkorkit voivat mielikuvituksessa tulla parhaiksi ystäviksi.
Rehellisesti sanottuna, hänen äitinsä ja kaksi sisarustansa asuvat pienessä huoneessa, kooltaan n. 18 neliömetriä. He jakavat yleisen pesuhuoneen rakennuksen muiden asukkaiden kanssa. Pesuhuonetta en nähnyt. Heillä on yksi sohva, yksi tuoli ja pieni sänky ahdettuna huoneeseen. He pitävät hammasharjojaan sähköjohtokasassa ainoan huoneessa olevan ikkunan alla. Kun on vain yksi huone ja neljä asukasta, sinun on oltava luova. Teimme haastattelun huoneen ulkopuolella, sillä huoneessa ei ollut tilaa TV-kameralle ja kaikille ihmisille. En pannut sitä pahakseni, sillä huoneessa oli todella kuuma.
Kysyin Frankyn äidiltä lääketieteellistä syytä Frankyn halvaukseen. Hän ei tiennyt. Heillä ei ollut rahaa kunnolliseen lääketieteelliseen tutkimukseen. Hänen miehensä jätti heidät vuosia aiemmin. Nyt äiti ansaitsee hieman rahaa valmistamalla pieniä leipiä avotulella hiilien päällä tien reunalla. Voit uskoa, että nuo leivät eivät tuo paljon rahaa, mutta siten hän pystyy pitämään silmällä Frankya.
Eilen Frankyn äiti kantoi hänet selässään kampanja-alueelle. Hän oli nähnyt katumainoksemme kampanjasta ja parantumisista.
Siellä tapasin Frankyn ensi kerran, kävellen käsi kädessä äitinsä kanssa ympäri puhujalavaa todistamassa parantumisestaan. Edes nilkutusta ei ollut jäljellä hänen harppoessaan eteenpäin.
Tänään, sama harppominen näytettiin koko komeudessaan heidän kotonaan. Kysyin Frankyltä, mitä hän kaipasi eniten olleessaan sidottu sohvalla istumiseen. Hän vastasi, ”puissa keinumiseen ystävien kanssa”. Helppo ymmärtää nuorelta pojalta. Hänen äitinsä oli innoissaan; nyt Franky voisi palata kouluun, ja hänellä olisi tulevaisuus.
Kysyin Frankyltä, kuka oli parantanut hänet ja virnistäen poikamaisesti hän vastasi, “Jeesus”. Hänen äitinsä on kiitollinen, että pastori Peter tuli Dar Es Salaamiin. Äiti sanoi, ”olkaa hyvä ja kertokaa pastori Peterille, että hän jatkaa Jeesuksesta ja Hänen parantavasta voimastaan todistamista kaikkialla”.
Luonnollisesti, ilman partnereiden, SINUN, rukouksia ja tukea, se ei ole mahdollista. Siispä Frankyltä ja hänen äidiltään Dar Es Salaamista, Tansaniasta… KIITOS!
