Kaikki tiivistyy kultaiseen sääntöön, vai tiivistyykö?
Peter Youngren 13.3.2010
Tämä on sanonta, jonka olen kuullut toistuvasti ja viime viikolla kuulin sen taas; tällä kertaa tunnetulta kanadalaiselta mediapersoonalta. ”Kaikki uskonnot ovat samanlaisia; ne voidaan tiivistää kultaiseen sääntöön; mitä tahansa haluat ihmisten tekevän sinulle, tee sinä samoin heille, tai, älä kohtele ketään tavalla, jolla et itse haluaisi tulla kohdelluksi.”
Olen eri mieltä. Vaikka melkein kaikissa uskonnoissa on versio niin kutsutusta ”kultaisesta säännöstä”, Jeesus on ainutlaatuisesti erilainen. Kultaista sääntöä kutsutaan joskus ”eettiseksi vastavuoroisuudeksi”. Löydät sen bahai -uskosta, konfutselaisuudesta, Egyptin muinaisesta uskonnosta, hindulaisuudesta, islamista, jainalaisuudesta, Amerikan alkuperäisestä hengellisyydestä ja jopa muinaisesta Roomalaisesta uskonnosta. Zarathustralaisuudesta, taolaisuuteen, sikhiläisyydestä sintolaisuuteen, kyllä, ystävälläni oli pointti; kaikki uskonnot sisältävät jonkinlaisen version kultaisesta säännöstä, mutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on kokonaan toinen juttu.
Evankeliumi kertoo, että on inhimillisesti mahdotonta elää kultaisen säännön mukaan – kukaan ei voi jatkuvasti ja sydämestään tehdä toisille niin kuin haluaisi itselleen tehtävän. Jeesus kertoi kultaisen säännön, mutta Hän teki sen puhuessaan omavanhurskaille uskonnollisille johtajille, jotka ajattelivat voivansa elää Jumalan pyhän ja vanhurskaan standardin mukaan. Jokainen, joka tarkastelee kultaista sääntöä, huomaa että epäonnistumme, koska sääntö on inhimillisesti mahdoton täyttää. Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ei ole kyse ihmisen tuhoon tuomitusta yrityksestä elää kultaisen säännön mukaan. Pikemminkin se on hyvä uutinen siitä, että yksi henkilö on täyttänyt kultaisen säännön, ja elänyt sen vaatimuksen mukaan; Jeesus itse. Hän täytti oman huomautuksensa vaatimukset ja tehden niin, Hän imi itseensä niiden epäonnistumiset ja synnit (meidän muiden), jotka eivät kykene täyttämään kultaista sääntöä.
Kaikki uskonnot voidaan tiivistää kultaiseen sääntöön, muttei evankeliumia. Uskonto on ihmisen yritys ylittää Jumalan ja ihmisten välillä oleva kuilu. Samalla kun ihminen on korkein Jumalan luomakunnassa, Jumala, joka on iankaikkinen, on eri luokassa Hänen luomakunnastaan. Monet yrittävät ylittää tätä kuilua luodusta Luojaan, mutta ainut tapa, jolla silta voidaan rakentaa, on vastakkaisessa suunnassa. Tämä on evankeliumin sanoma – silta Luojasta Hänen luomakuntaansa on rakennettu. Jumala teki sen ilman ihmisten apua meidän hyväksemme.
Entäpä kultainen sääntö? Se on varmasti ideaali lausunto. Jos voisimme elää sen vaatimusten mukaan, se olisi mahtavaa. Oletko yrittänyt? Pidätkö siitä, kun sinua panetellaan, sinusta valehdellaan, tai olet juoruilun kohteena? Et tietenkään. Käännetään tämä toisinpäin. Oletko koskaan juoruillut, panetellut tai valehdellut toisesta henkilöstä? Olemmeko koskaan yrittäneet saada itseämme näyttämään paremmalta toisen kustannuksella? Tietenkin olemme. Ongelma kultaisessa säännössä on, että pelkässä sääntölauseessa, tai hyvässä aikomuksessa seurata kultaista sääntöä ei itsessään ole voimaa saada henkilöä tekemään niin. Evankeliumi lupaa sisäisen ihmeen; kun uskomme Kristukseen, Hänen elämänsä tulee meihin. Ainoastaan ammentamalla tuosta sisäisestä hengellisestä elämästä, voimme mitenkään onnistua vanhurskaassa elämässä.
Apostoli Paavali sanoi sen näin: ”Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa.” Säännön kautta eläminen on vaikeaa; eläen sen mukaan kuka olet sisältä päin, on nyt mahdollista.
