Jumalan luo kiipeäminen
Peter Youngren, 14.7.2010
Mitä Jumalan rakkaus on? Monet ajattelevat sen isona vahvana köytenä, turvaköytenä, jonka Jumala pudotti alas taivaasta, ja nyt meillä on etuoikeus yrittää kiivetä sitä. Toisin sanoen Jumala lähetti Jeesuksen rakkautensa tähden, ja nyt kun Hän on tehnyt oman osuutensa, loppu on kiinni meistä. Jumala on pudottanut meille köyden, ja nyt meidän tarvitsee kiivetä lähemmäksi Häntä. On monia kristillisiä kirjoja, joissa kerrotaan, kuinka kiivetä nopeammin, korkeammalle ja paremmalla menestyksellä. Monet opiskelevat sellaisia kirjoja, alleviivaavat niitä ja etenevät sitten köydestä kiinnipitämisen - ja itsen ylöspäin Jumalan luo kiipeämisen -tehtävään.
Tässä kohtaa ongelma alkaa. Siihen mennessä kun olet kiivennyt noin kymmenesosan ylöspäin, huomaat: ”Olen uuvuksissa. En koskaan pääse huipulle”. Niinpä alat mennä alaspäin. Kun menet alaspäin, huomaat, että on toisia, jotka sivuuttavat sinut samalla köydellä; he ovat matkalla ylöspäin, sinä olet matkalla alaspäin. Laskeutuessasi he kysyvät: ”Voimmeko rukoilla puolestasi?” tai he saattavat ehdottaa, ”Oletko lukenut viimeisimmän kirjan: Seitsemän avainta Jumalan tavoittamiseen?” Lopulta pääset pohjalle ja hetken levon jälkeen yrität uutta uskonnollista kiipeämistä. Tapaat uudestaan osan porukasta, jonka tapasit mennessäsi alaspäin. Tällä kertaa he ovat menossa alaspäin. Tällä tavalla monet elävät; ylös ja alas, alas ja ylös, loputtomassa ponnistelussa päästä Jumalan luo.
Ihmiset käsittelevät itseään ja ongelmiaan yrittäen muokata itsestään henkilöitä, jotka olisivat enemmän Jumalan hyväksymiä. Ongelma on, että jos me menestyksekkäästi uudistamme itsemme, uudistettu versio ei ole yhtään parempi kuin vanha, ei ainakaan Jumalan näkökulmasta. Uusi sinä, jonka olet luonut, saattaa tietää vähän enemmän kuinka voittaa ystäviä, kuinka olla johtaja ja kuinka ajatella positiivisesti, mutta sisäisesti pysyt samana.
Kyllä, monet ajattelevat, että armon sanoma Jumalalta on köysi, jota pitkin sinun täytyy vetää itsesi ylös, että Jeesus on toivon köysi kadotetulle ihmiskunnalle, ja nyt sinun täytyy tehdä parhaasi kiivetäksesi.
Jos olet huomannut tämän ongelman, minulla on hyviä uutisia sinulle. Kristityn elämä on armoa alusta loppuun. Se on 100 prosenttisesti Jumalan ansaitsematonta suosiota sinua kohtaan. Jumala aloitti sen, Jumala teki sen mahdolliseksi ja Jumala työskentelee sinussa päättääkseen sen. Ainoastaan Jumala meissä on kykenevä elämään elämää, jota meidän kuuluu elää. Jumala ei ole täyttänyt 50 prosenttia tarpeestamme armolla, ja sitten on meistä kiinni saada aikaan loput 50 prosenttia omin ponnistuksin, kurinalaisuuden ja hyvien tekojen kautta. Yhdessä suositussa laulussa sanotaan: ”Otan yhden askeleen ja Jumala ottaa kaksi.” Tämä laittaa Jumalan teon noin puolet suuremmaksi meidän osastamme, mutta silti me olemme kykeneviä noin kolmanteen osaan vaatimuksista. Tämä on kauhea ansa. Se varastaa elämänilon. Ajattelutapa, että Jumala pelasti minut ja antoi minulle anteeksi, mutta nyt loppu on minusta kiinni, tekee elämästä erittäin masentavaa. Oletko yrittänyt olla täydellinen ja pyhä? Onnea yritykselle! Nuo hyveet saavutetaan ainoastaan jonkun toisen kautta, joka elää sinun kauttasi; Jeesuksen, ainoan pyhän.
Mitä osaa me näyttelemme? Ainoastaan yhtä; olemme halukkaita. Jumala ei tee meissä mitään, mitä me emme halua tapahtuvan. Jumala ei koskaan kumoa tai vahingoita tahtoasi. Sen sijaan Hän rakastaa sinua, syleilee tahtoasi ja vetää sitä puoleensa. Hän ei koskaan syrjäytä sitä. Joillekin tämä on kauhea isku egoa vastaan. Ajatella, että ainoa osa, joka meillä on Jumalan suunnitelmissa, on olla halukas. Ei ole köyttä kiivettävänä, ei ponnistelua, josta voimme ottaa kunnian. Sen sijaan on uusi elämä, jonka voi vastaanottaa jokainen, joka on halukas. Paavali, joka oli ollut täynnä murhaa, vihaa ja uskonnollista kiihkoilua, vastaanotti tämän elämän ja kirjoitti: ”Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa”, (Gal. 2:20).
