Iloa keittiössä
Peter Youngren, 9.8.2010
Olen aina tiennyt, että ilo on evankeliumille tunnusomainen piirre. Kaikissa uskonnoissa on mukana tunne vakavuudesta, juurtuneena epävarmuuteen, olemmeko vai emmekö ole hyväksyttyjä Jumalan taholta. On pelko, että ehkä uhrimme tai rukouksemme ovat riittämättömiä miellyttämään oletettavasti tyytymätöntä jumaluutta. Evankeliumissa ei ole mitään tästä. On vapauttava totuus, että olemme hyväksyttyjä; emme sen perusteella, mitä me olemme tehneet, vaan ainoastaan sen tähden, mitä Jeesus on tehnyt. Eilen illalla tuo ilo oli ilmeinen täällä Kalimantanilla. Se puhkesi kaikkialla stadionilla.
Oli kuin painava taakka olisi vieritetty pois yhtälailla buddhalaisten, kristittyjen ja muslimien hartioilta; syntimme on annettu anteeksi ja se tapahtui 2000 vuotta sitten ristillä. Ihmiset tanssivat, lauloivat, hymyilivät, keskeytyen vain tasaisella parantumistodistusten virralla. He eivät halunneet lopettaa.
Tietysti johdantona oli ollut saarnaaminen, selkeästi kertoen jokaisen ihmisen mahdollisuudesta vastaanottaa uusi elämä Jeesuksen ylösnousemuksen kautta. Ihmiset vastaanottivat sen, ja Jeesus tuli asumaan heihin Henkensä kautta. Singkawangissa, Indonesiassa, oli ilo, niin kuin Samariassa kauan sitten. Tuhannet heiluttivat juuri hankittuja “Pelastuskirjoja”, jotka yhteistyökumppanimme maksoivat. Kasvot säteilivät. Ei enää epävarmuutta, olemmeko hyväksyttyjä Jumalan edessä vai emme. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat tarpeeksi. Velkasitoumuksemme Jumalalle on maksettu. Kaikki on hyvin.
Päivitän blogin huomenna muutamalla todistuksella, mutta tässä on yksi. Eilen TV-ryhmämme vieraili rouvan luona, joka oli pahasti rampautunut niveltulehduksen tähden. Kaksi päivää sitten hän oli lavalla todistamassa parantumisestaan. TV-ryhmämme halusi seurata ja nähdä, mitä rouvalle kuului. He saivat lisävaloa kertomukseen. Ollen tunnollinen kotirouva, hän ei ollut kyennyt tekemään mitään kotitöitä, paitsi että oli istunut tuolillaan lavuaarin vieressä pesten tiskit ja viskannut sitten kuivat astiat sohvalle huoneen toisella puolella. Sitten suurella vaivalla hän oli rullannut itsensä huoneen toiselle puolelle ja laittanut astiat matalaan astiakaappiin. Kun tiimimme vieraili, hän oli ollut ylhäällä koko aamun siivoten taloaan ensimmäistä kertaa vuosiin. ”Kiitos Jeesukselle, voin taas tehdä kotitöitä”, hän sanoi säteillen korvasta korvaan. Jokainen kertomus on ainutlaatuinen, mutta ilo on sama. Se on varma merkki siitä, että Jeesus on mukana. Kuulemisiin.
