Anne Rice jättää kristillisyyden!?
Peter Youngren, 16.8.2010
Anne Rice, joka tunnetaan parhaiten goottiromaaneistaan, merkittävimpänä ”Haastattelu vampyyrin kanssa”, uudisti lapsuuden kuuliaisuutensa kristillisyydelle kymmenen vuotta sitten. Hänen v. 2008 julkaistua omaelämäkertaansa, ”Pimeydestä Uloskutsuttu; Hengellinen Tunnustus”, kehuttiin hänen todistuksenaan paluusta uskoon. Muutama viikko sitten hän kirjoitti Facebookissa: ”Kristuksen nimessä kieltäydyn olemasta homovastainen. Kieltäydyn olemasta feminismivastainen. Kieltäydyn olemasta keinotekoisen syntyvyyden säännöstelyn vastainen… Kristuksen nimessä jätän kristillisyyden ja kristittynä olemisen, aamen.”
Uutisraportit toimittajilta, jotka olivat yhteydessä Riceen, julistivat, että hän oli huolestunut lasten hyväksikäyttöskandaaleista ja todellisen reaktion puutteesta seurakunnassa. Rice on myös ollut erimieltä evankelisten kristittyjen kanssa, jotka alun perin iloitsivat hänen kääntymyksestään takaisin uskoon. Anne Rice on demokraatti, joka kannatti äskettäistä Yhdysvaltojen terveydenhoitolainsäädäntöä, joka ei sopinut Amerikan uudestisyntyneille kristityille, jotka usein ovat vankasti republikaaneja ja Obama-vastaisia.
Huomasit ehkä kysymysmerkin otsikossa. Mikä oikeus minulla on kyseenalaistaa kenenkään uskon jättämistä? Anne Ricen lausunnon logiikasta täytyy olettaa, että ollakseen kelpuutettu kristillisen uskonnon jäsen, täytyy olla feminismivastainen, homovastainen ja keinotekoisen syntyvyyden säännöstelyn vastainen. Silti hän vetoaa Kristukseen kristillisyyden jättämisessään, jättäen hienovaraisen mielikuvan, että ehkä jopa Kristus on eri mieltä uskonnon kanssa, joka kantaa Hänen nimeään.
Minulla ei ole käsitystä siitä, oliko Anne Ricella kohtaaminen Kristuksen Jeesuksen persoonan kanssa, vai oliko hänen kääntymyksensä muutama vuosi sitten nostalginen “paluu joukkoon” -traditioita. Tiedän, että Jeesus sanoi: ”Kuka ikinä tahtoo, tulkoon minun luokseni ja juokoon elämän vettä vapaasti”. Jeesus ei koskaan esittänyt vaatimusta sosiaalisista tuomioista edellytyksenä tulla vastaanotetuksi Jumalan puolelta. Kuulen vastaväitteen: ”Kyllä Jumala hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme, mutta Hän ei jätä meitä sellaisiksi kuin olemme.” Älä tee liian nopeita johtopäätöksiä. Olemme puhumassa siitä, ”minkälainen on kristitty”, emme näkemyksistä, jotka voivat olla tuloksena elämästä yhteydessä Kristuksen kanssa. Anne Rice antaa ymmärtää, että pätevöityäksemme ”kristittyinä” meidän täytyy ensin olla tiettyjä ihmisiä vastaan. En muista Jeesuksen tai apostoli Paavalin koskaan viittaavan kyseiseen käsitykseen. Pyhä kirja sanoo, että kuka tahansa, joka vain huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.
Mistä Anne Rice sai ajatuksen, että kristittynä oleminen on moraalipoliisina toimimista, ottaen syyllisen kiinni, ja sitten toimien kuin olisi tuomari ja lautamiehistö, tuomiten ne, jotka ovat eri mieltä kanssamme. Oletan, että ”kristityt” yrittivät ojentaa Riceä tähän virheelliseen olettamukseen.
Olen kansallisuudeltani ruotsalainen. Milloin minusta tuli ruotsalainen? Kun olin oppinut ruotsin kielen? Ruotsalaiset tavat? Ei tietenkään. Olin Ruotsin kansalainen syntymästäni lähtien. Mikä tekee jostakusta kristityn? Yksinkertaisesti sanottuna; Jumalasta syntyminen - Jumalan elämästä sisimmässämme. Siinä se on; siinä kaikki.
Anne Rice jatkaa: ”Minulle on yksinkertaisesti mahdotonta kuulua tuohon riitaisaan, vihamieliseen, väittelevään ja ansaitusti pahamaineiseen ryhmään. Olen epäonnistunut. Olen ulkopuolinen. Omatuntoni ei salli mitään muuta.” Hänellä on näkökulma.
Jos sinusta tuntuu kuin Anne Ricesta, ehdotan, että jätät sanan ”kristillisyys” taaksesi. Ei ole olemassa merkintää, että Jeesus tai Hänen apostolinsa olisivat käyttäneet tuota ilmaisua. Vietän melko paljon aikaa hindujen, buddhalaisten, muslimien ja kyllä, jopa kristittyjen kanssa, ja mitä vähemmän keskitymme ”uskontoon”, sitä parempi. Kun Jeesus esitellään maailman pelastajana, joka Hän on, vetovoima on maailmanlaajuinen.
En ole Anne Ricen tuomari. En tiedä, oliko hänen kääntymyksensä kristillisyyteen kymmenen vuotta sitten paluu lapsuuden juuriin, vai liittyikö hän itse Jeesukseen. Jos jälkimmäinen tapahtui, Hän lupasi, ettei koskaan jättäisi tai hylkäisi häntä. Jos ei, minulla on suuri toivo, että Anne Rice löytää Hänet, joka ei koskaan puhunut kristillisyydestä. Ehkä hän on jo löytänyt.
